Janna Meunier

Onni tuli luokseni, koska hänen opintonsa eivät edenneet toivottuun tahtiin ja hän oli jäämässä pahasti jälkeen. Jaksomuotoinen opiskelu oli Onnille uutta ja epäselvää. Mielessä painava epävarmuus ja tehtävien koettu vaikeus tuntuivat epämiellyttäviltä ja Onni lykkäsi tehtävien tekemistä. "Ehdin kyllä" ja "teen sitten huomenna" olivat tyypillisiä ajatuksia Onnin mielessä. Jakson lähestyessä loppuaan Onni löysi edestään kasan tekemättömiä tehtäviä sekä lukemattoman oppikirjan, joita hän koetti epätoivoisesti käydä läpi kurssikoetta edeltävänä yönä. Koko jakson asioita ei kuitenkaan voinut oppia yhdessä illassa ja suoritukset hylättiin. Työskentelyn aikana Onni oppi jakamaan opiskeltavat asiat pienempiin kokonaisuuksiin ja tekemään töitä pitkin jaksoa. Hän päätti osallistua kaikille oppitunneille, vaikka aamulla tekikin mieli jäädä vielä nukkumaan. Onnille löytyi lisäksi paikka opiskeluryhmästä, joka kokoontui kerran viikossa ja jossa oli työntekijöitä auttamassa koulutehtävissä.

Martta halusi parantaa fyysistä kuntoaan ja sitä kautta  terveyttään urheilemalla, mutta urheiluyritykset olivat hyvän alun jälkeen kuivuneet kaikki kasaan. Otimme tilanteen tarkempaan tarkasteluun. Huomasimme, että urheiluyrityksiä olivat ohjanneet liian kovat vaatimukset itseä kohtaan ja ajatus siitä, että aina pitäisi repiä itsensä äärirajoille, jotta liikunnasta saisi parhaan mahdollisen hyödyn. Martta oli jo menettänyt toivonsa ja koki syyllisyyttä siitä, minkä hän itse nimesi saamattomuudeksi. Urheilun ajatteleminenkin tuntui jo epämieluisalta ja urheilun sijaan Martta päätyi tekemään kotitöitä ja selailemaan nettiä. Yhdessä löysimme Martalle mieluisan lajin ja loimme sellaisen konkreettisen ja suunnitelman, jonka noudattaminen oli Martalle hänen elämäntilanteessaan mahdollista ja mielekästä.